Niinpä niin, joskus pitäisi jättää asioita toivomatta. Tänään kahvihetken aikana mainittiin unettomuudesta, jota erehdyin toivomaan. No, kerrankin toive sentään toteutui.
Tiedäntiedän, ei asioita tapahdu pelkästään toivomalla ja unettomuuteen on aivan muut syyt. Sinällään olisi ihanaa, että syy olisi nimenomaan pelkän huolimattoman toiveen. Nyt voin vain toivottaa sen jälleen tervetulleeksi: ystävämme stressi on täällä taas. Johan sitä on ehdittykin kaivata. Tänään olen saanut muistutuksen siitä, että jossain kohtaa tulee piste tehokkuudelle, on vain osattava lähteä pois. Täydellisyyteen ei myöskään voi aina kurkottaa. Tai siis voi ja pitääkin, mutta sinne ei aina voi ylettyä. Nyt kaivattaisiin priorisointia, väsymyksen poistamista, kykyä rentoutua, olla ajattelematta (ainakin toimeen liittyviä asioita) ja olla ottamatta vaikutteita ulkopuolelta. Viime päivät ovat myös muistuttaneet siitä, kuinka helposti niin hyvä kuin pahakin olo tarttuu. Ilo ja suru, itku ja nauru…
No mutta, kyllä tämä taas tästä. Tiedossa siis asioiden listaamista (siihen loputtomaan listaan) ja niiden hoitamista pois päiväjärjestyksestä yksi, tai useampi kuten tänään, kerrallaan. Rentoutumiseen on tällä viikolla kokeiltu jo tanssituntia, joka oli mielettömän hyvä – sinne uudelleen, leffaa ja pahantekeväisyyskonserttia. Kellään muita ideoita? Entä tuleeko uni muutenkin kuin lampaita laskemalla? Ei, en aio kokeilla lämmintä maitoa.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti