"Viimeinen myyntipäivä ei ole takuu tavaran tuoreudesta, eikä ihmisen ikä viisaudesta."
torstai 16. marraskuuta 2006
Aina yhtä innoissaan
Tulevan liittokokouksen kunniaksi täytyy muistella vuoden alkutaivalta. Ainakin yhden kuvan verran. Jos vuoden alussa, heti ensimmäisessä tapaamisessa näytettiin näin innostuneelta, millähän mielillä ollaan liittokokouksessa?
6 kommenttia:
Anonyymi
kirjoitti...
Kuka tuo eltaantunut läski on? Miksi se näyttää niin kuin olisi humalassa vaikka ei ole? Onko tuo joku homoristeily, kun siellä on vain noin hottis-miehiä?
Pojatpojat... Mutta niinhän se on, että pj-vuosi ei tee hyvää ruumiinrakenteelle. Tosin toisilla toinen vuosi näyttää tekevän. Kyllä, eräs näyttää todellakin piristyneemmältä, vaikkakin liittariviikonloppuna silmät saattoivat hieman punoittaa ;).
Toiset taas joutuvat ostamaan housut ja kengät. No okei, kenkiä ei olisi tarvinnut ostaa jos en olisi niihin rakastunut :). Mutta fiksuintahan on jättää jakku ja hame kotiin... mitäpä niillä liittarissa olisikaan tehnyt.?
Kaikkein fiksuinta oli luulla jättäneensä murtuneelle ranteelle tarkoitetut tulehduskipulääkkeet kotiin tai toimistolle ja huomata liittarin jälkeen niiden olleen koko ajan mukana.
Pyrin nauttimaan pienistä asioista. Surun iskiessä koitan muistaa siitä seuraavan yleensä iloa. Ilman toista ei ole toista. Hymy ja halaus ovat pieniä ja hyvin hyvin hyvin tärkeitä asioita minulle sekä monille muille.
6 kommenttia:
Kuka tuo eltaantunut läski on? Miksi se näyttää niin kuin olisi humalassa vaikka ei ole? Onko tuo joku homoristeily, kun siellä on vain noin hottis-miehiä?
Onko tuo se paita, jonka ylintä nappia et saanut kiinni jossain vaiheessa vuotta? Saatko nyt?
Pojatpojat... Mutta niinhän se on, että pj-vuosi ei tee hyvää ruumiinrakenteelle. Tosin toisilla toinen vuosi näyttää tekevän. Kyllä, eräs näyttää todellakin piristyneemmältä, vaikkakin liittariviikonloppuna silmät saattoivat hieman punoittaa ;).
Liittokokoukseen ostetaan muuten aina yksi uusi paita. Tällä kertaa se oli päällä torstai-iltana.
Toiset taas joutuvat ostamaan housut ja kengät. No okei, kenkiä ei olisi tarvinnut ostaa jos en olisi niihin rakastunut :). Mutta fiksuintahan on jättää jakku ja hame kotiin... mitäpä niillä liittarissa olisikaan tehnyt.?
Kaikkein fiksuinta oli luulla jättäneensä murtuneelle ranteelle tarkoitetut tulehduskipulääkkeet kotiin tai toimistolle ja huomata liittarin jälkeen niiden olleen koko ajan mukana.
Lähetä kommentti