Viikonlopun jorinat

Ihan ensimmäiseksi täytyy harmitella sitä, että miksi ihmisellä ei voi olla tietokonetta vierellä juuri silloin kun haluaa. No, aina ei saa mitä haluaa. Sääli teille, lukijat. Monia paloja ja kärkkäitä kommentteja jää kirjoittamatta ihan sen takia, että niitä ei enää muista tai että typotus on liian pahaa. On sunnuntai ja yksi pieni olut oli enemmän kuin yksi.

Aloitetaan yhdestä eli viikonlopusta. Kulttuuri oli läsnä. Parisen vuotta sitten Neljä Ruusua julkaisi levyn, jolloin kävin työni puolesta bändiä haastattelemassa, jäi paska maku suuhun. Keulakuva oli kaukauinen ja piittaamaton. Onneksi sain nyt viikonloppuna korjata käsitykseni ja teimme uuden haastattelun. Vuosien kasvatuksella myös näkemykseni sekä ihmistuntemukseni on parantunut, aiemmin ei ollut kyse muusta kuin siitä, että jotkut ovat hitaasti lämpeneviä. Pohjatyötä on tehtävä enemmän. Omalta kohdalta hyvittavinta oli, että olin haastattelijana ensin hyökkäävä. Liekö tuo ollut jonkinlainen toimintatavan tarttuminen liittokokoukseta. No joka tapauksessa siitä selvittiin ja vaihdoin ystävällisyyteen. Haastattelu asettui uomilleen ja sain irti sen mitä halusinkin. Tosin juttu on vielä purkamatta, joten vannomatta paras.
Perjantaina parasta kuitenkin oli ystävät. Viettää aikaa läheisten ihmisten kanssa, joista on tullut rakkaita. Silloin ilta jää kuitenkin aina liian lyhyeen. Onneksi on lupaus tulla Helsinkiin. Silloin voin myös minä luvata tehdä poikkeuksen ja nauttia tuota ihmiset sekaisin saava nautintoainetta (alkoholia).
Ikinä en muuten ole nähnyt yhtä nopeasti purkautuvaa naisten vessajonoa. Meitä oli liki kymmenen ja pienen juttutuokion jälkeen totesimme, että kukapa meistä on nopien. Toimii!!!! Lähes kaikilla oli pelko, että keikka loppuu ennen kuin ehdimme vessasta pois. Sinällään se oli turhaa, sillä keikka kesti melkein kaksi tuntia. Hieno suoritus miehiltä, jotka aloittivat keikkailun kun minä vielä paskoin vaippoihin.

Viikonloppu kulttuurin parissa jatkui lauantaina teatterin merkeissä. Tavallaan näytelmä oli mitäänsanomaton, mutta silti antoisa. Älkää kysykö, en tiedä. Nautin silti. Illalla vuorossa oli uus Bond-leffa. Siitä voi lukea arvostelun Uutisvuoksesta. Kävin läpi muoti-ilmiöitä, joita leffassa oli sekä kehuin uuden Bondin maasta taivaisiin. Kannattaa katsoa ;).
Sunnuntaina vuorossa oli karaokea. Ei niinkään vapaaehtoisesti. Juttukeikka. Kuitenkin sen jälkeen tajusin, että tässä tulee olemaan asia, jota ikävöin; haastattelut ja kirjoittaminen. Haluan olla kiinnostunut eri asioista, haluan kertoa siitä muille ja ennen kaikkea haluan leikkiä tyhmää, jotta voin kysyä tyhmiä, jonka jälkeen voin kirjoittaa siitä lehteen niin, että muutkin ymmärtävät. Rakastan sitä.
Päivä päivältä tajuan yhä enemmän, että olen lähdössä pois. Minun täytyy jättää hyvästit monille asioille. Joihinkin ei ole paluuta, toisiin on. Tärkeintä kutenkin on, että päätän olla rohkea ja kohdata kaiken mitä eteeni tulee.