Juuri edellisessa kirjoituksessani totesin, että voin pitää tekstini erossa siitä, mitä suurimman osan aikaa päivistäni teen. Kuitenkaan en pysty siihen.
Olen ollut jo yli kuukausi sitten sitä mieltä, että eräässä tapahtumassa, vaikkakin se on tärkeä esille tulo uusille toimijoille, olisi niin paljon parempi hyödyntää niitä vanhoja toimijoita. Kyseinen pläjäys (joka se nyt on) voisi olla vuoden taidonnäytös. Miksikö olen sitä mieltä? Ensimmäisten teemojen aikana parisen vuotta sitten aloittaessani opinnot meille sanottiin, että jokainen tapahtuma, jonka suunnittelu aloitetaan alle vuoden kuluttua H-hetkestä, on jo lähes menetetty. Laatu kärsii. Kyllä, samalla rungolla on menty jo muutaman vuoden ajan, joten mikäs siinä. Hienoa niille, joilla tästä on selkeä kuva. Tunnustan, että minulle se sitä ei ole. Olen tottunut siihen, että jos on tapahtuma, josta minun pitää jollain tapaa vastata, vaikkakin vain pienestä osasta, tiedän siitä kaiken tarpeellisen ja ehkä enemmänkin. Kuitenkaan muutamassa viikossa ei pysty kaikkea sisäistämään.
Toivottavasti voin todeta ensi viikolla olleeni väärässä, mutta nyt minulla on sellainen olo, että tähän en pysty, koska olen nainen. Mies voi sentään ottaa sen jatkeen käteensä, osoittaa sivulle, juosta ja toivoa, että ei mene lahkeille.
Olkoon tämä se viimeinen julkinen teksti. Taidan oikeasti rajata blogini. Pyytäkää tunnuksia tms jos lukemista vielä haluatte jatkaa. En vielä tiedä miten se käytännössä toimii. Kyllä, olen tylsä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
2 kommenttia:
Voiko teillä muka olla tuosta asiasta joku yhteinen "liiton mielipide", jota pitää toistella kaikille vastaantulijoille? Ja eikö ne blogitkin pitänyt silloin perustaa juuri siksi, että liiton toiminta lähentyisi jäsenjärjestöjä ja niiden toimijoita?
Ehkä koulutustapahtuman sapluuna ei muutu juuri siksi, että siitä ei uskalleta käydä oikeasti keskustelua laajemmassa jakelussa vaan tyytymättömyydet jäävät yksittäisiksi sähköisiksi (mutta onneksi kuitenkin anonyymeiksi) palautteiksi ja kavereiden kesken kyräilyksi jossain saunan pukuhuoneessa. Nämä teidän blogit, jotka toivottavasti elävät julkista elämäänsä jatkossakin, ovat juuri sitä varten, että keskustelu heräisi myös joistakin sellaisista asioista, jotka ovat aiemmin jääneet "näin on aina tehty" ja "tämä on meidän sisäinen asia" -sumutusten taakse.
Olen keskustellut asiasta erään liiton toimijoiden kanssa ja minun kanssa on oltu eri mieltä.
Lähetä kommentti