Pitkästä aikaa

Niinpä niin. Tässä on tainnut käydä juuri niin kuin pelkäsinkin ensimmäisessä tekstissäni. Odotan aina oikeaa hetkeä blogitekstin kirjoittamiseen, mutta sitä ei tule. Aikaa ei ole. Tai on, mutta niin on tekemistäkin. Vaihtoehtoisesti voi kyse olla myös siitä, että minulla ei ole mitään erikoista sanottavaa.
Tosin se ei pidä täysin paikkaansa. Viime vuoden puolella totesinkin eräälle ystävälleni, että joskus tapahtuu asioita, joista olisi paljonkin sanottavaa, mutta hetken kuluttua se on menettänyt merkityksensä ja tuntuu kovin vähäpätöiseltä, eikä sitä koe tarpeelliseksi jakaa muiden kanssa. Ketä kiinnostaisi toteamus, että reppuni varastettiin? Ei ketään ellen kerro siitä tarkemmin tai täytä tekstiä jonkinlaisilla kuvauksilla. Se muuten myös löytyi tänään. Tai no, kävin kysymässä löytötavarapalvelusta, jonne vähemmän rakas reppuni enemmän rakkaan sisällön kanssa oli toimitettu. Loistavaa :)!! Päiväni oli pelastettu.
Odotan viikonloppua ja sitä, että voin rauhassa sairastaa, tyhjentää pahvilaatikoista tavarat kaappiin, nukkua ja tehdä tekemättömiä töitä. Ehkäpä jossain välissä jaan ajatuksiani myös tänne. Tai sitten en. Se ei siis ollut millään tapaa lupaus.

Hih. Viikon vinkki: Huomenna voi rakentaa kisastudion huoneeseen ja katsoa ensimmäisen Idolsin. Serkkutyttö on siellä, en minä muuten. Oikeasti!